Inkvisitio
Katolisen kirkon 1200-luvulla perustama oma tuomioistuin.
Synty
Inkvisitio syntyi vuonna 1184. Inkvisitio oli katolisen kirkon laitos joka toimiharhaoppisuutta vastaan. Kristinusko noustessa valtionuskonnoksi, harhaoppiset pakotettiin karkotuksen uhalla oikeaan uskontoon.
Inkvision toiminta järjestettiin uudelleen vuonna 1965, jolloin uskon
puhtaudesta huolehtiminen jäi eri viranomaisille.
Levinneisyys
Inkvisitio toimi vain rajoitetusti Pohjois-Euroopassa keskiajalla.
Toiminta keskittyi Etelä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan. Myöhemmin laitos
ulotti toimintansa paavi Sixtus IV:n antamalla määräyksellä vuonna 1478 myös
Espanjaan. Inkvisio sai lisää toimitilaa myös siten, että eräiden alueiden
katoliset ruhtinaat valtuuttivat instituution toimimaan alueillaan.
Protestanttisissa maissa ei ollut inkvisitiota.
Inkvisiittori on harhaoppisten kuulusteluun koulutettu henkilö, yleensä dominikaanimunkki. Inkvisitio oli aikansa tehokkain tutkimuselin.
Tuomion täytääntöönpano oli yleensä julkinen. Erityinen seremonia oli nk. autodafé, joka oli julkinen katumus- ja rangaistusnäytös, johon saattoi osallistua kymmeniä tuhansia katsojia. Näitä tilaisuuksia järjestettiin Espanjassa ja eräissä sen siirtomaissa, kuten Meksikossa ja Perussa. Vuonna 1517 Espanjan inkvisition toimivalta laajeni Sisiliaan ja vuonna 1522 Alankomaihin.
Inkvisitio lopetettiin Euroopassa viimeisenä, Espanjassa ja Portugalissa 1800-luvulla.
Kidutusmenetelmiä
Paljasta tuskaa
Muinaisessa Assyriassa ihmisiä kidutettiin nylkemällä heidät elävältä. Uhri riisuttiin alasti ja köytettiin paaluun, minkä jälkeen tältä kuorittiin iho pois terävällä veitsellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti