Ristiretket
Ristiretkiä on yhteensä tehty 11. Ristiretket
olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja sotaretkiä
erityisesti keskiajalla. Aluksi tarkoitus oli
vallata Jerusalem
takaisin kristittyjen
hallintaan, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat islaminuskoisia
vastaan. Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös Euroopassa
olevia pakanallisia tai harhaoppisina
pidettyjä maita ja kansoja vastaan muun muassa Itämeren
etelärannikolle. Tosin Itämeren piirissä
tehdyillä sotaretkillä ei läheskään aina ollut paavin antamaa
ristiretkijulistusta tukenaan, eivätkä aikalaiset välttämättä muutenkaan
pitäneet niitä ristiretkinä: tällöin ristiretki-nimitys on syntynyt vasta
myöhemmän historiankirjoituksen yhteydessä. Merkittäviä olivat myös katolisen
kirkon kerettiläisiksi katsomia ryhmiä vastaan Etelä-Ranskassa ja Böömissä
tehdyt ristiretket.
Ensimmäinen ristiretki Suomeen on 1200-luvun lopulla, toinen ns. ristiretki tehtiin Eerikinkronikan mukaan 1249-1250, ja sitä johti ruotsalainen mahtimies Birger-Jaarli. Ristiretken seurauksena Länsi-Suomi liitettiin lopullisesti Ruotsin
valtakuntaan. Kolmas ristiretki sijoittui Karjalaan 1293.
Karjalan ristiretken jälkeen sotatila Ruotsin ja Novgorodin välillä jatkui, novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun vuonna 1318 ja sen maan tasalle. Jatkuvat hävitysretket alkoivat kuitenkin käydä molempien voimille, ja vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaren rauhansopimus. Pähkinäsaaren rauhaan päättyi Suomen ristiretkikausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti