?

Keskiajalla naisen asema ja elämä riippui siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan, maahan ja aikakauteen hän oli syntynyt. Aatelisnaisen ja talonpoikaisvaimon elämät olivat kuin täysin eri maailmoissa. Joka paikassa nainen oli epäitsenäinen ja hänet määriteltiin miehen kautta; hän oli naimisiin pääsemistä odottava jonkun miehen tytär, sen jälkeen hän oli jonkun miehen vaimo ja sitten jonkun miehen äiti ja jos selvisi hengissä monista synnytyksistään ja elämän vaikeuksista hän oli miehensä menettänyt leski. Lesket olivat ainoa naisryhmä, joka oli itsenäinen, holhouksesta ja valvonnasta vapaa. Lesket, joilla oli miehensä jäljeltä perittyä omaisuutta, menivät harvoin uudestaan naimisiin, sillä silloin he olisivat menettäneet taas itsenäisyytensä. Miehen vaihtoehto saattoi olla myös muuri, luostarin suojissa maailmasta erossa vietetty elämä.
Keskiajan naista voisi hahmotella vastakohtien kautta; Toisaalta hän oli Neitsyt Mariaan verrattava, syvästi kunnioitettava, kaiken arkisen yläpuolella oleva palvonnan kohde, toisaalta hän oli synnin maailmaan tuoneen epäluotettavan Eevan tytär. Hän saattoi olla trubaduurien ylistämä linnanrouva, mutta hän saattoi olla kaikkien halveksima prostituoitu tai pelätty noita. Keskiajalla oppineiden käsityksiin vaikutti Aristoteleen filosofia. Hänen ajattelussaan nainen oli epätäydellinen mies, heikko, hauras, irrationaalinen ja emotionaalinen. Siksi hänen tuli olla aina jonkun valvonnassa.