Ruttoa on tavattu Euroopassa 500- luvulta lähtien. Välillä se katosi lähes kokonaan, mutta palatessaan Eurooppaan 1300- luvulla sitä alettiin kutsua mustaksi surmaksi. Sen uskotaan levinneen Eurooppaan rottien mukana, jotka kulkeutuivat kauppalaivojen mukana eri puolille Eurooppaa. Se levisi nopeasti kauppareittien kautta huonon hygienian seurauksena heikkoihin ihmisiin. Leviämistä nopeutti myös se, että ihmiset saivat huonosti ruokaa. Mustan surmaan aikaan ruttoa esintyi paiseruton lisäksi myös keuhkoruttona. Mustan surman aikana rutto aiheutti hysterian, koska sen molemmat muodot olivat hyvin tuskallisia. Kokemukset rutosta olivat kauheita, sillä tartunnan saaneiden eritteiden haju oli kuvottava
Ihmiset pitivät ruttoa Jumalan lähettämänä rangaistuksena heidän synneistään. Flagellantit olivat ihmisiä, jotka ruoskivat itseään, koska itseruoskinnan katsottiin osoittavan katumusta heidän synneistään ja sen uskottiin siten edistävän mustasta surmasta paranemista. Todellisuudessa veriset haavat vain edistivät taudin leviämistä ja monet heistä kuolivat tulehtuneisiin haavoihinsa.
Kuolemaa ja mustaa surmaa kuvattii luurangoilla. |
Rutto eli mustasurma
Rutto eli mustasurma on
tappava paisetauti. Rotilla se oli hyvin yleinen ja ihminen sai taudin rottien
ja kirppujen välityksellä. Kun ihminen sai taudin, hän kuoli tuskallisesti jopa
parissa päivässä, koska siihen ei vielä ollut keksitty vasta-ainetta (eikä vieläkään ole löydetty kunnollista). Siihen liittyy korkea kuume, märkäiset paiseet ja verenpurkaumat
iholla. Taudin itämisaika kestää noin 2-10 vuorokautta, se leviää hyvin
nopeasti elimistössä ja lopulta ihminen kuolee verenmyrkytykseen.
Näin paljoa ei keskiajalla tiedetty
rutosta. Rutto alkoi levitä 1300-luvulla epidemiana, eikä vieläkään tiedetä
mistä se on lähtöisin. Luultavasti se tuli rottien ja kirppujen mukana
Mongolian suunnalta, ja koska kukaan ei tiennyt, miten rutto levisi, siltä ei
osattu suojautua. Ajateltiin, että rutto levisi ilman kautta, joten yritettiin
eristäytyä. Se olisi kuitenkin ollut lähes mahdotonta, koska se olisi vaatinut
täydellistä eristäytymistä.
Eräs teoria oli, että Jumala on
luonut ruton seuraukseksi synnistä. Niinpä flagellantit kulkivat ympäriinsä ja
ruoskivat itseään, päästäkseen pois synneistä ja rutosta. Tosiasiassa haavat
vain pahensivat asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti