Keskiajan nainen
Keskiajalla naisella elämä ja asema riippui siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan, maahan ja aikakauteen hän oli syntynyt. Aatelisnaisen ja talonpoikaisvaimon elämät olivat kuin täysin eri maailmoissa. Joka paikassa nainen oli epäitsenäinen ja hänet määriteltiin miehen kautta; hän oli naimisiin pääsemistä odottava jonkun miehen tytär, sen jälkeen hän oli jonkun miehen vaimo ja sitten jonkun miehen äiti ja jos selvisi hengissä monista synnytyksistään ja elämän vaikeuksista hän oli miehensä menettänyt leski. Lesket olivat ainoa naisryhmä, joka oli itsenäinen, holhouksesta ja valvonnasta vapaa. Lesket, joilla oli miehensä jäljeltä perittyä omaisuutta, menivät harvoin uudestaan naimisiin, sillä silloin he olisivat menettäneet taas itsenäisyytensä. Miehen vaihtoehto saattoi olla myös muuri, luostarin suojissa maailmasta erossa vietetty elämä.
Keskiajan naista voisi hahmotella vastakohtien
kautta; Toisaalta hän oli Neitsyt Mariaan verrattava, syvästi
kunnioitettava, kaiken arkisen yläpuolella oleva palvonnan kohde,
toisaalta hän oli synnin maailmaan tuoneen epäluotettavan Eevan tytär.
Hän saattoi olla trubaduurien ylistämä linnanrouva, mutta hän saattoi
olla kaikkien halveksima prostituoitu tai pelätty noita. Keskiajalla
oppineiden käsityksiin vaikutti Aristoteleen filosofia. Hänen
ajattelussaan nainen oli epätäydellinen mies, hauras, heikko, emotionaalinen ja irrattionaalinen. Siksi hänen tuli olla aina jonkun
valvonnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti